Z-pentu

Kuva: Hanna Neva


Syntynyt 22.5.2016

Vanhemmat

Touchant Valse Des Réves (CYM gs 54) Sydän Kurman's Mario (MAN a 09 22 51 var) 

Touchant Zélia fille de la Plaine Lune "Luna"

 

Sukutaulu

Sukusiitos% 5 polvessa 1,56% ja 10 polvessa 2,20%

Sinttu (Touchant Valse des Révés)  synnytti aamuyöllä 22.5. hyvänkokoisen hännättömän cymric tytön. Ensikertalainen emo oli synnytyksestä hieman hämmillään, pentu sen sijaan tiesi tasan tarkkaan mikä on elämän tarkoitus: syöminen.  Iltaan mennessä se oli lisännyt painoaan jo 15g Sydän

  • Ikää pennulla 6 vrk. Emon maito on ollut hyvää ja ravisevaa: syntymäpaino on reilusti tuplaantunut. Nyt pentu on jo alkanut liikkua enemmän mutta hetki menee vielä ennenkuin silmät aukeavat ja pääsee kunnolla tutkailemaan ympäristöään...

  • kuvat: Hanna Neva

Luna koiraystävänsä Manun kanssa. Kuva Heikki Neva

Zélia, täydenkuun tytär

Aamuyö kello 02:02, kauan odotettu puhelu Sintun sijoituskodista tulee: Synnytys on alkanut!

Vaatteet päälle lennossa ja auton rattiin. Ajaessani ehdin ihailla upeaa täysikuuta ja ajattelin, että jotenkin tuo pitäisi saada pennun nimeen. Puolessa tunnissa olen toisella puolella Tamperetta ja siitä tunnin päästä meillä on käsissämme ihana pörröinen tyttöpentu, ja vieläpä hännätön, joten saimme juuri sitä mitä toivoimme.

Puoli vuotta myöhemmin katselen videolta, kuinka puolivuotias kissa leikkii vauhdikkaasti ja taitavasti pallolla, jos ei tietäisi niin mistään ei arvaisi, että kissa on sokea.

 

Ensimmäiset kaksi viikkoa sujuivat hienosti. Emolta tuli hyvin maitoa ja ainokainen pentu osasi käyttää tilanteen hyödykseen ja kasvoi hyvin.  Muutenkin ensikertalainen emo osasi hoitaa pentua aivan esimerkillisesti.  Ensimmäiset mustat pilvet nousivat onnen taivaalle jo kuitenkin parin viikon kuluttua, kun aloimme ihmetellä miksi pennun silmät eivät aukea. 

Eläinlääkärin ohjeen mukaan silmäluomia haudottiin kamomillateellä. Pentu nukkui tyytyväisenä sylissä hauteet silmillään useamman kerran päivässä mutta silmien aukeamiseen sillä ei ollut vaikutusta.  Oli aika käydä lääkärissä kuulemassa epäilymme todeksi: pentu näyttäisi jäävän sokeaksi.

Olimme jo aavistelleet näin olevan ja aloittaneet tiedonetsinnän netistä ja kasvattajilta ympäri maailmaa.  Tietoa ei juurikaan tahtonut löytyä eikä syytä sokeuteen: perinnöllistä? Jokin tiineyden aikainen virus tai kehityshäiriö? Odotusaikana ei emolla ollut mitään normaalista poikkeavaa josta olisi selitystä voinut hakea.

Netistä löytyi joitakin videoita sokeista leikkivistä kissoista, jotka eivät törmäilleet mihinkään ja eräs hollantilainen kasvattaja kertoi brittipennusta, joka oli syntynyt sokeana ja elänyt 15 vuotiaaksi pärjäten hyvin.  Rohkaisevaa sinänsä, hiukan kuitenkin huoletti miten pentu oppisi ruokailun, hiekka-astian käytön ja miten yhteiselo myöhemmin asunnon muiden kissojen ja koiran kanssa tulisi sujumaan.  Alusta asti oli kuitenkin selvää, että pentu saisi jäädä asumaan synnyinkotiinsa.

Alkuun Luna asui emonsa kanssa omassa huoneessaan eikä liikkuminen pesäpaikan ja ruokapaikan välillä tuottanut ongelmia.  Heti pienestä pitäen Luna tuli myös ihmisen luo heti kun havaitsi ihmisen tai sitä kutsuttiin nimeltä.   Hiekka-astialle opettaminen tuntui ajatuksena haasteelliselta, hollantilainen pentu oli oppinut sen sisarustensa perässä, mutta Lunalla niitä ei ollut.  Laitoimme matalan hiekka-astian huoneeseen, nostimme Lunan siihen ja kuopsutimme hiekkaa. Ihmeeksemme Luna teki heti pissat, samoin seuraavalla kerralla ja sen jälkeen se ei enää muualle pissannutkaan.  Tämä oli ensimmäinen monista ”Uskomatonta! Ei voi olla totta!”-hetkistä, joita Lunan kanssa olemme saaneet kokea.

 

Hyvin pian saimme huomata, että paitsi hyvin utelias, Luna oli myös hyvin rohkea pieni kissa.  Koiraportti piti perheen perhoskoiran pois Lunan huoneesta, mutta ei tietenkään estänyt Lunaa poistumasta huoneesta omille tutkimusretkilleen.  Kuukauden ikäisenä Luna oli jo mukana lasten leikeissä tai no, ainakin hyökkimässä kaikkea rapisevaa tai kilisevää kohti ja repimässä paperia.  Kahdeksan-viikkoisena Luna oppi kiipeämään sohvalle – se halusi olla aina siellä missä ihmisetkin.  Samoihin aikoihin se myös siirtyi omatoimisesti käyttämään isojen kissojen vessoja. 

Kolme kuukautta täytettyään Luna yllätti taas oppimalla itse kulkemaan aikuisten kissojen ruokapaikalle, joka sijaitsi keittiössä korkeammalla tasolla, jotta koira ei ylettyisi syömään kissojen ruokia.  Samoin kiipeilypuuhun se oppi kiipeämään hienosti seuraamalla emoaan. 

Alkuun Lunan kanssa pidettiin hyvin tarkkaan käytäntöä, että jos se otettiin syliin, se myös palautettiin samalle paikalle mistä se oli otettu tai sitten sen omaan pesäänsä, jotta se tietäisi missä se on.  Viikkojen kuluessa tämäkin huomattiin turhaksi, Lunalla on uskomaton kyky vaistoillaan ”lukea” eri paikkoja ja se tuntuu aina tietävän missä on ja mihin on menossa.  Myöhemmin huonekalujen paikkojen vaihtaminenkaan ei tuottanut sille vaikeuksia.  Uskomatonta onkin seurata Lunan vauhdikkaita palloleikkejä, kun se innoissaan juoksee pallon perässä huonekalujen seassa ja huoneesta toiseen.

Lunan oppimiskyky on saanut meidät ajattelemaan, että sille on silmien sijasta kehittynyt toiset aivot.  Niin uskomattoman helposti se on oppinut asioita, joiden luulimme olevan sille todella haastavia.  Luna on erittäin sosiaalinen ja aina mukana kaikissa kodin askareissa tai vain kehräämässä tyytyväisenä sylissä. Myös perheen muiden eläinten kanssa Luna on tullut hyvin juttuun ja varsinkin koirasta on tullut sen hyvä ystävä.  

Ainoa Lunan huono tapa on yölliset herätykset, jotka kohdistuvat perheen vanhempiin – mutta voiko siitäkään kissaa syyttää, kun se ei voi nähdä mitä kello on.

 

Jos haluat nähdä Lunan vauhdikkaita palloleikkejä ja muuta elämää, niin  Lunan elämästä löytyy muutamia videoita You Tubessa nimellä Blind cat Luna 

https://www.youtube.com/watch?v=bsScSmfxOqg

 

(Lunan tarina julkaistu myös Pirkanmaan routkissayhdistyksen jäsenlehdessä 2/17)