Luopumisen tuskaa -kevät/kesä 2017

Iksu ja Tipi helmikuussa -16 <3

Kevät ja kesä on mennyt murheellisissa merkeissä vanhustemme suhteen. Vaikka sitä jo osaa odottaa niin silti se sattuu kun luopumisen aika koittaa. 

Ensimmäinen pyhä birmani Iksu eli kanssani melkein 20 vuotta.  Maaliskuun lopulla tuli kuitenkin aika hyvästellä rakas Iksuni.  Viimeisen vuoden Iksulla oli ollut verenpainetauti ja lääkitys siihen.  Tauti eteni kuitenkin niin pahaksi että lopulta vei Iksun näön ja silloin oli päätös selvä. Ainoa lohtuni oli että Iksu söi hyvin loppuun saakka eikä tuntunut tuntevan mitään kipuja.  

Toinen vanhuksemme neitokakadu Tipi eli muutaman vuoden vanhemmaksi, 26 vuotiaaksi. Tipi oli isännän lintu  ja itse ehdin tunteä hänet 8,5 vuotta.  

Tipi sai elää koko elämänsä häkin ovi auki, vain yöksi se laitettiin nukkumaan, liekö siinä pitkän iän salaisuus. 
Viimeisinä vuosina Tipi ei enää lentänyt, metrin pyrähdyksiä lukuunottamatta, mutta sai sitlti tulla ja mennä häkkiinsä miten halusi. Lempipaikka sillä oli häkin päällä mistä se seurasi meidän ja kissojen touhuja.. 
Viimeisinä viikkoina Tipistä tuli erityisen hellyydenkipeä ja sitä olisi saanut jatkuvasti olla pitämässä kädessä ja silittämässä.   Ikä tuli kuitenkin täyteen ja  elokuun 3 päivän aamu oli meille erittäin surullinen kun Tipi ei enää aamulla herännytkään.

 

Tipi heinäkuussa -17 Iksun tyttären Sintsin kanssa

7.1.2017 Lilja

Juuri ennen vuoden vaihdetta saatiin sentään jotain aikaiseksi penturintamalla.  Lumi (Touchant Xalté Beauté d'Amour) synnytti sijoituskodissaan yhden hyvänkokoisen pennun.  Emon maitobaarin antimet ovat yhdelle pennulle runsaat joten Liljaksi ristityn pennun paino on lähtenyt hyvin nousuun.   Emo hoitaa pentuaan erittäin hyvin mutta hiukan tietysti harmittaa ettei sisaruksia syntynyt leikkikaveriksi.

Hyvää Joulua kaikille!

12.11.-16 Kuurankukkia...

Nuuskis esiintyi TV2 Pikku Kakkosen Kissat -sarjassa

Lunta tuiskuaa ja tuuli meinaa kaataa auton, ei haittaa, kun naaras ilmoittaa kollinkaipuustaan niin taas lähdetään tienpäälle... joko viemään naarasta kollin luo tai haetaan kollia naaraan luo... ja taas parin päivän päästä haetaan tai viedään kolli kotiin... 

Syksyn aikana rumbaa on jo pyöritelty siihen malliin että tällä viikolla alkoi jo Joel Hallikaisen Kuurankukkia kappale soimaan päässä "turhaa, aivan turhaa..."  

 Kuvittelimme jo että marraskuun alkupuolella olisi birmapentuja ollut syntymässä mutta pari viikkoa ennen laskettua aikaa kuskasimme taas naarasta uusintakäynnille uroksen luo :(   Hännättömiä myös on ajeletettu siihen malliin että facessa naureskeltu ettei tätä harrastusta ymmärrä kukaan muu kuin toinen kasvattaja... satoja kilometrejä turhaan, aivan turhaan....

Loppuvuodesta selvinnee onko viimeisistä reissuista tullut mitään seurauksia...

 

Jotain mukavaa kuitenkin tänä vuonna syntynyt: 

Pikku kakkosen KISSAT-sarja, jonka jaksot kuvattiin vajaa 2 vuotta sitten, pääsi vihdoin julkiseen esitykseen ja heti ensimmäisessä jaksossa oli mukana myös Nuuskis.  

Jakso löytyy Yle Areenasta http://areena.yle.fi/1-2514471?autoplay=true

Ensimmäisessä jaksossa ensin Sulo birma esittelee sirkustemppuja ja loppupuolella sitten Nuuskis esiintyy kauniina Rakkaus

 

 

13.8.-16 Kiireinen kesä...

Nuuskis Las Vegasin palkintojenjakotilaisuudessa 2.7. -16

Vaikkei sen vielä pitäisi olla ohi... niin ei voi kuin todeta tässä vaiheessa että menipäs se nopeasti.

Heti alkukesästä todettiin että Iksun patille ei ole muuta tehtävissä kuin leikkaus. Jännitti todella paljon kun Iksu kuitenkin oli jo täyttämässä 19 vuotta ja riskit nukutuksen suhteen olivat korkeammalla. Leikkaus sujui kuitenkin hienosti ja Iksu heräsi nopeasti.  Pari viikkoa haava sai parantua puvun suojissa ja sitten kesti vielä hetken ennenkuin tikit lähtivät mutta nyt karvat ovat kasvaneet ja tuntuu että leikkaus on muisto vain. Kuitenkin vanhuksen kanssa elellään edelleen päivä kerrallaan (kuten on eletty viimeiset 4 vuotta Hymyilevä)

Tänä kesänä tuli pidettyä vähän lomaakin, 1,5 viikkoa Villi  Loman ajankohta ja -paikka määräytyivät CFAn vuotuisen palkintojenjakotilaisuuden mukaan joka pidettiin 2. heinäkuuta Las Vegasissa. Nuuskis palkittiin jälleen rotunsa parhaana CFAssa joten oli hyvä syy lähteä katsomaan miltä se Las Vegas näyttää. Ja kyllä - pelikoneet syövät rahat todella nopeasti - emme palanneet miljonääreinä Leveä hymy

Heti Vegasin viikon jälkeen olikin jo vuorossa Untuvan pentujen luovutukset uusiin koteihinsa. Vain Kiira jäi emonsa seuraksi sijotukseen ja tulevaisuusessa sitten toivottavasti uusien Touchant birmavauvojen emoksi.

Seuraavat 2 viikonloppua Nuuskis viettikin sitten näyttelyissä. Ensin Jämsässä16. -17.7.  ja sitten Helsingissä Surokin näyttelyssä 24.7. jossa se valmistui Supreme Championiksi ollen samalla Best in Show. Upea päivä Cool

Kun näyttelyt saatiin ohi oli aika suunnitella PIROKin kesäpäiviä ja niinpä 6.8. vietettiin kokouksen jälkeen PIROKin Olympialaisia joissa lajeina: esteratsastus, purjehdus, kiekonheitto, kuulantyöntö, keihäänheitto ja maraton... Kissamaisella oveluudella muokattuina tietenkin ja mottona Kaikki osallistuu - kaikilla on hauskaa!  

Huomenna olisi vielä tarkoitus matkata Loimaalle jossa Pyhä birmankissa ry järjestää esittelynäyttelyn. Nuuskis esiintyy siellä hännättömien edustajana. Toivottavasti näyttely saa ihmiset kiinnostumaan ja saadaan levitettyä kissatietoutta taas mahdollisesti uusille tuleville kissaihmisille Cool

6.6.-16

Pikkuiset olivat juuri syöneet masut täyteen ja vieraillessani oli päiväunien aika :)

Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka...

Tämä lause tuntui konkretisoituvan eilen täydellisesti.  Ajelin Helsinkiin katsomaan Untuvan pentuja ja vein samalla niiden rekisterikirjat tämänpäiväisiä rokotuksia varten.  Sekä menomatka että tulomatka kuluivat sujuvasti puhelimessa (kyllä, minulla on handsfree...) jutellessa useammankin henkilön kanssa, kissa-asioita tietenkin.   Kotiin palattuani oli lukkoonlyöty kesän näyttelyt, kuljetukset niihin sekä selvitetty kesän - että syksyn astutuskuviot. Niiden suhteen homma tuntuu olevan hanskassa tällä hetkellä (Lue: sitten myöhemmin katsotaan suunnitelmat B, C, D ja E... Leveä hymy ) 

23.5.-16

Jos oli edellinen näyttelyviikonloppu Scandinavian Winner näyttelyssä täynnä kaikenlaista pientä harmia niin tämä viikonloppu sujui aivan eri tavalla. 

Lauantaina ennen töihin lähtöä vein Nuuskiksen Pirkkahalliin. Töissä ollessani Nuuskis osallistui Pirkkahallissa pidettyyn PIROKin näyttelyyn saaden CACS sertin ja ollen värin paras. 
Saman näyttelyn aikana Manx yhdistyksen vuosikokouksessa minut oli palkittu vuoden 2015 parhaana cymric-kasvattajana (Kiitos Johannalle kun kävit pokkaamassa palkinnot) 
Sijoituskissamme Kehruun Aisha palkittiin vuoden-15 Paras Nuori, Paras Naaras ja Paras aikuinen palkinnoilla SydänKiitos näyttelyissä kuskaamisesta ja Aishan näyttelykuntoon laittamisesta kuuluu Marille, Kiitos Cool

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä puhelin soi kello 02.02 ja  jo muutamia päiviä odottamani viesti vihdoin tuli: Sintun (Touchant Valse des Réves) synnytys oli alkanut!

02.31 olin jo Tampereen toisella puolella valmiina avustamaan Sintun synnytyksessä. 100g painoinen pentu syntyi 03.40. Sinttu synnytti vain yhden pennun mutta sitäkin toivotumman: hännättömän cymric tytön Sydän 

Ensikertalainen emo oli tapahtuman jälkeen hiukan pihalla eikä aluksi oikein tiennyt kuinka toimia mutta pentu kyllä tiesi mikä oli elämän tarkoitus: Syöminen! Ja mikäs siinä syödessä kun koko maitobaari on vain hänen yksityiskäytössään...

Olemattomien yöunien jälkeen sunnuntaina pääsin osallistumaan Nuuskiksen kanssa näyttelyyn itse. Tuloksena CACS serti, värin paras, tuomarin paras ja kirsikkana kakunpäällä BEST IN SHOW! Ei ollut kyllä ilolla rajaa siinä kohtaa kun Nuuskiksen numero kuulutettin voittajanaVilli  Päivän vielä kruunasi pentuluokassa ensimmäistä kertaa esiintyneen Nuuskiksen siskontyttärentyttären KehRuun Bellen BIS voitto pentusarjassa! Eihän sellaista suloisuutta voineet tuomaritkaan vastustaa Sydän

Näyttelyn jälkeen ilta jatkui vielä vähän näyttelyn purkutalkoissa mukavassa seurassa, kummasti energiaa riitti vähistä yöunista huolimatta

Että semmonen viikonloppu tälläkertaa,.. 

19.5.-16

isoisoisoisänsä mukaan nimen saanut Yo-yo Ikarus

Nimien pohdintaa

Pentujen nimeäminen on aina oma juttunsa… Joskus nimet tulevat helposti, joku nimi saattaa olla jo valmiina ennen pentujen syntymää, joskus taas joutuu miettimään enemmän eikä siltikään tunnu tulevan mieleen mitään järkevää.

Itselläni nimet menevät pentueittain aakkosjärjestyksessä ja ranskan kielisiä kuten nimen eteen aina tuleva kasvattajanimikin.  Tällä hetkellä mietin nimiä Y pentueelle.

Y:llä alkavia sanoja on ranskan kielessä todella vähän, joten nyt piti ottaa käyttöön ranskalaisia erisnimiä, joita koetan välttää normaalisti.  Pidän enemmän siitä että nimi tarkoittaa jotakin esim.  Touchant Cadeau d`Amour eli hellyyttävä rakkauden lahja tai Touchant Hivernal Nuit eli hellyyttävä talvinen yö… (tämä pentu syntyi helmikuisena yönä)

Yksi ajatus oli valmiina jo ennen pentujen syntymää: jos syntyisi ruskeatabbynaamio uros se tulisi saamaan nimensä ensimmäisen birmani ruskeatabbynaamio Jojon Zi-Tabby Ikarus Jr:n mukaan (löytyy pentujen sukutaulusta 6 polvesta) eli Yo-Yo Ikarus.  Ja sehän sitten syntyikin eli yksi nimi oli siten valmiina. 

Tyttöjen nimissä tuli jatkumaan emolinjassa kulkeva Beauté (kaunotar) joten sen lisäksi lainasin isän nimestä (Frank Flame Sweet Katicat) sanat flame ja sweet, käänsin ne ranskaksi ja lisäsin Y:llä alkavat etunimet. Tytöt saivat siis nimet Yris Flamme Beauté ja Yeda Cherié Beauté.

Ruskeanaamio pojatkin saivat ranskalaiset etunimet Yan ja Yuri, isän nimestä assosioitu myös loput: sweet voidaan ranskantaa Cherie´n lisäksi myös Doux ja yhdistettynä Charmeur (hurmuri)  tuli toiselle pojalle nimeksi Yan Doux Charmeur ja toisessa käytin hieman pidempää aasinsiltaa eli flame -  liekki – loistaa – loistokas eli Glamoureux näin viimeinenkin pentu sai nimensä: Yuri Glamoureux.

 Enää jää tulevien pentujen uusien perheiden mietittäväksi sopivien kutsumanimien keksiminen, mikä ei aina sekään välttämättä ole helppo homma Cool

 

8.5.-16

Hyvää äitienpäivää Cool

27.4.-16

T-pennjut muutaman tunnin ikäisinä

Facebook toi eilen esiin muiston kolmen vuoden takaa.  Kuvassa oli kolme vastasyntynyttä pentua ja teksti: Vihdoinkin <3 Lumin ensimmäiset pennut. 

Kuva toi mieleen vahvoja tunteita: Niiden pentujen eteen oli tehty töitä kauan, monet turhautumiset koettu, ajettu satoja turhia kilometrejä ja odotettu ja odotettu ja odotettu … ja siinä ne sitten vihdoin olivat Lumin ensimmäiset pennut…

Tarkoituksenani oli ensin vain kirjoittaa muutama sananen siitä että aina yksi onnelliselta näyttävä "Syntyneet päivitys" ei kerro koko totuutta kasvattajan arjesta vaan takana on yleensä paljon työtä ja "suuri yleisö" näkee vain sen kirsikan siellä kermakakun päällä ja tuumailee kuinka helppoa se  kissojen kasvattaminen on.  Laitoin Lumin ja T-pentujen tarinan erilliseksi sivuksi kun se muuten olisi vienyt liikaa tilaa tästä blogista.  Pieni pala kasvattajan arkea, jos kiinnostaa niin olkaa hyvä ja lukekaa tästä T-pentujen tarina.

24.4. -16

Olipa mukava käydä Helsingissä katsomassa pentuja. 

Pötkylät olivat kasvaneet kovasti ja aika tungos näytti välillä olevan emon nisillä. Untuva on kyllä erittäin kärsivällinen emo Sydän

 Kovasti olin toivonut tabbytyttöä mutta näyttää siltä että molemmat tytöt ovat tavallisia kilpikonnanaamioita. Pojista yksi näyttäisi tabbyltä ja 2 muuta ruskeilta, ainakin tässä vaiheessa. 

21.4.-16

Viimeisin viikko ei ole ihan nappiin sujunut...

Viikonlopun näyttely meni pienten hankaluuksien ja epäonnen vallassa kaikilta osiltaan. Nuuskis sai kuitenkin sertinsä ja näyttelyn ollessa Scandinavian Winner Show, luokitellaan serti ulkomaansertiksi, joten sekin on nyt sitten valmiiksi hommattuna.  Paljonhan näytelyssä tuli myös tavattua tuttuja joita ei ole pitkään aikaan tavannut joten juteltavaa riitti enkä sitten kuitenkaan ehtinyt tutustua muuhun messutarjontaan juurikaan vaikka messukeskuksessa olisi nähtävää riittänyt.

Viikonlopun piristyksenä tuli kuvallinen viesti että pentujen silmät olivat alkaneet aukeamaan.  Lähellä pentujahan oltiin kun Helsingissä oltiin mutta en halunnut ottaa riskiä mennä katsomaan etten vai vahingossa olisi vienyt näyttelystä mitään pöpöä mennessäni. Täytyi vain tyytyä Eleonooran ottamiin ihaniin kuviin.

Maanantai jatkui samaa harmien kaavaa kun  huomasin Iksun patin alkaneen taas tulehtua ja aloitettiin jälleen uusi antibioottikuuri ja patin suihkuttelu. Siinä hässäkässä sitten unohtui myös ensimmäisten kasvattieni Saimin ja Sohvin 12-vuotis syntymäpäiväkin.  Molemmat tytöt ovat erittäin virkeitä mummokissoja eikä ikä vielä kumpaakaan paina. Pitkää ikää toivotan molemmilleSydän

10.4. 2016

Y-pentueen synnyttyä tuli kiire tehdä uudet kotisivut vanhojen bittiavaruuteen kadonneiden tilalle.  Aikamoinen työ aloittaa sivujen tekeminen alusta 12 vuoden kasvatuksen ja reilun 20 pentueen jälkeen.

Edellisiä sivuja pyöritin jonkillaisella todella vanhalla goodikielellä ja täytyy myöntää että nämä nykyaikaiset sivut ovat todella helppoja tehdä ja päivittää (vieressä olevan bannerin kautta voit kokeilla itsekkin)

Nyt  uskallan jo  tämän raakileen julkaista kun jotain täytettä olen sivuille saanut laitettua mutta täydentäminen jatkuu edelleen, toivon kärsivällisyyttä Cool

 

Uutena sivuilla nyt siis tälläinen blogi johon lisäilen juttuja ja tapahtumia tarpeen mukaan. 

Seuraava tapahtuma onkin jo ensi viikonloppuna  jolloin Helsingissä järjestetään Scandinavian Winner Show (http://sw16.fi/) Nuuskiksen kanssa sinne olisi tarkoitus lähteä. En ole ennen SW näyttelyssä ollut joten hauska sekin tapahtuma päästä kokemaan, ehkä... Epävarma